Katsoin toisen kerran elokuvan, jonka vuokrasin muutama päivä sitten. Taas vuodattaen kyyneliä ja käyden läpi monenlaisia tunteita. Voimakkaita tunteita. Ihana tunne. Ihanan avartava tunne, vaikka sattuukin. Mutta se kuuluu elämään. Tasapainoon. Kyseinen elokuva on tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen, etten voinut jättää sitä kaupan hyllylle, vaan se oli otettava mukaan. Eikä tarina vieläkään tuntunut kuluneelta, uudelleen katsottunakaan.
Tänään olen tyytyväinen itseeni. Siitä huolimatta, vaikka olin hajamielinen ja väsynyt, töppäilin töissä, tunsin kipua, yksinäisyyttä ja surua, huomaan, että olen myös onnistunut tänään jossakin. Olen onnistunut pitämään itselleni tekemäni lupauksen ja olen hyvin kiitollinen siitä.
Olen antanut aikaa nyt enemmän itselleni ja tehnyt tilaa ajatuksilleni. Hengitän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti