Aktiivista syksyä

Hetken aikaa (vain noin vuoden verran) taas meni ennen kuin tänne taas päivityksiä sain laitettua. Mitäpä tuosta, kun näitä ajatuksia ja pohdintoja tänne laittelen ihan sen mukaan miten fiilis on ja miten ehtii.

Tällä hetkellä on kovasti uudet tuule puhaltamassa ja aktiivisesti koitan uutta työpaikaa ja aluevaltaustakin tehdä. Kovasti odottelen uusien haasteiden vastaanottamista. Saapa nähdä mistä ne ilmestyvät. Treenaaminen on ollut ahkerasti kuvioissa ja toivottavasti syksyä myöten vaan lisääntyy. Erityisesti kehitys on tällä hetkellä näkynyt etunojissa joita olen lähes päivittäin eri paikoissa ja eri v ariaatioilla tehnyt. Myös treenikaverin läsnäolon vaikutus on ollut huomattava. Tsemppaaminen on ihan erillä mallilla kun on hyvä treenikaveri(t) mukana.

Illat alkavat taasen olla pimeitä ja kylmiä. Kynttilöiden, pörrösukkien, suklaan ja vilttien lisäksi täytyy kehitellä kaikenlaista inspiroivaa tekemistä näinä pimeinä iltoina. Marraskuukin tekee tuloaan ikävän nopeasti. Niin joo niille tiedoksi, jotka eivät sitä tiedä, se on mielestäni vuoden ikävin kuukausi. Paras tapa selviytyä siitä on tehdä siitä "vuoden paras kuukausi"... ai millä  tavalla? No se on vielä työn alla, mutta onneksi tässä on reilu kuukausi aikaa valmistautua..

Karvatassut kuonoineen ovat kyllä korvaamaton piriste pimeänä kylmänä aamuna kun ei voisi vähempää kiinnostaa lämpöisen peiton alta nouseminen...

No onhan syksyssä ja talvessa toki paljon hyvääkin. Kuten suklaa, kynttilät, teekupposien äärellä istuskelu... niin no kauniit luonnon värit, hohtavan valkoiset lumihanget keväällä...

Äh kyllähän se on tervettä välillä vaan löhötä viltin alla ja todeta että pimeys ja kylmyys on ihan perseestä. Kyllä se aurinko sitten taas jossain vaiheessa saa positivisetkin ajatukset heräilemään.

Syksy tulee...ehkä olen valmis, tai sitten en.

Kylmiä alkaa aamut olemaan. Hanskat ja pipo pitää taas kaivaa esiin. Mielumminhan sitä käpertyisi peiton alle tai lämpöiseen syleilyyn, mutta aina se ei ole mahdollista. Kynttilöitäkin voi alkaa taas sytytteleen.

Juupa juu. Mun elämä keskittyy tällä hetkellä treenaamiseen. Päivittäisiä lenkkejä koirien kans, treeniä tatamilla, joogamatolla ja tanssilattialla. Päivien pelastuksia todellakin. Sekä koirat että treenit. Sellaiset ihmiset joilla koiria (tai kissoja) ei ole, ei voi tietää mistä puhun. Valitan. Yksi neuvo: Kokeilkaa joskus.

Syksyisin jokainen meistä tarvii lämpöisiä ajatuksia. Joskus ne on pahasti kadoksissa. Mutta kun uskaltautuu puskemaan itsensä esimerkiksi treeneihin, niin se jo auttaa. Treeneistä ja kuntoilusta ylipäätänsä puhuttaessa täytyy mainita myös siitä ruokavaliosta. On erityisen tärkeää syödä monipuolisesti jos vielä treenaakin ahkerasti. Minulla itselläni on oikeanlainen ruokavalio vielä hakusessa, mutta huomattavaa parannusta on jo tapahtunut. Ja olen tyytyväinen ainakin tähän hetkiseen tilanteeseen. Nähtävästi ei elimistöni oikein ole sujut tuon punaisen lihan kanssa, mutta katsotaan nyt mihin tämä kokeilu johtaa. Lisäksi tuo ruokavalio vaikuttaa hyvin suuresti mielialaan. Hyvin kiitollinen olen Antti Heikkilän kommenteista ja kirjoituksista, jotka ovat antaneet paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja.

Tästä on hyvä polkasta syksy käyntiin.  :)

Syksyinen aamu

Eilinen treeni tuntuu kehossa. Oli sekä turhauttavaa että ihanaa huomata omia puutteita ja taitoja omassa harjoittelussa. Uusi tuulahdus, uusi näkökulma. Muutama mustelmakin tuli pitkästä aikaa tatamilla pyöriessä.

Kaunis ja aurinkoinen aamu tänään. Syksy tekee kovasti tuloaan, mutta silti on todella lämmin ilma. Tutukimusmatka kroppani puheeseen jatkuu taas. Toista päivää yritän parhaani mukaan hiljentyä kuuntelemaan mitä kehoni sanoo. Miksihän sitä niin helposti hylkää se äänen? Ja mikä se on se voimakkaampi ääni joka saa keskittymään johonkin aivan muuhun ku siihen miltä tuntuu? Mielenkiintoista.

Omenasiideri viinietikkaa hain taas kaupasta. Se on kyllä monipuolinen aines. Tänäänkin luin sen uudesta parantavasta käyttötarkoituksesta. Itsellä se lähinnä on tähän asti ainakin toiminut hyvin päänahan hoitamiseen pesun jälkeen. Toimii loistavasti.

On siis uusi päivä ja uudet tapahtumat. Mielenkiinnolla katson mitä tänään vastaan tulee.

Mustikoita

Tänään oli haasteellinen päivä. Mieli oli levoton. Tuntui siltä ettei mikään tuntunut rauhottavan sitä. Ei edes pitkä lenkki. Vaikka välillä juoksinkin, en löytänyt rauhaa. Sain äidiltä mustikoita. Se tuntui hyvälle. Perhe. Kuinka suuri voima siinä piileekään.

Harjoittelen tänään taas kunnioittamaan itseäni ja mieltäni. Hyväksyn levottomuuteni sellaisena kuin se on ja teen parhaani hoitaakseni levottomuutta sitä vaatimalla tavalla: olemalla tekemättä mitään. Lepäämällä. Sana lepo tuntuu jo helpottavan hiukan olotilaani. Nyt on juuri se aika, jolloin on taas mahdollisuus tutustua itseensä ja omiin tuntemuksiini.

Juuri tänään tuntuu haasteelliselta hyväksyä mielen levottomuus. Haaste. Otan sen vastaan. Harjoittelen. Hyväksyn. Lepään. Hengitän.

Huomenna on uusi päivä.

Syksyinen kesäpäivä

Aamusta erehdyin lähtemään lenkille liian kesäisillä vaatteilla...paleli. Jouduin käätymään takaisin kotia kohti nopeammin kuin olin suunnitellut. Toki olisin voinut ottaa muutaman juoksuaskeleenkin, mutta ei heti aamusta tällä kertaa jaksanut.

Erittäin positiivista oli tuossa lyhyemmässä lenkissä se, että juuri kun olin ohittamassa ystäväni taloa sain iloisen kutsun aamuteelle heidän pihalleen. Aamutee jäi juomatta, mutta keskustelu oli erittäin antoisaa. Palelukin unohtui siinä lämpöisessä auringonpaisteessa istuessa tuulensuojaisessa paikassa.

Olen kiitollinen tästäkin päivästä. Monta pientä asiaa on saanut hymyn nousemaan kasvoilleni.

Ihmisien välisellä vuorovaikutuksella on ihmeellinen voima. Tänäänkin olen havainnut monenlaista vuorovaikutusta eri ihmisten läheisyydessä. Saman ihmisen kanssa vuorovaikutus vaihtelee myös. Kuinka paljon vuorovaikutukseen voi itse vaikuttaa...?

Tutkiminen jatkuu.

Mansikkaa ja suklaata

Meitä on joka lähtöön ja asemalle. Niin ja asemien välillekkin vielä. Ja kaikilla meillä on oma tapamme toimia. Toiset toimii, kuten on opetettu, toiset kopio toisten tapoja. Toiset toimii tilanteen mukaan parhaalla katsomallaan tavalla. Miten minä haluan toimia?

Kunnioitus ja arvostus on niitä asioita joita haluan oppia ja opetella. Harmittaa tilanteet joissa en vielä noita hallitse, mutta onneksi saan harjoitusta joka päivä. Kunpa ihmiset huomaisivat, kuinka paljon rakentavaa on arvostava asenne kuin vihamielinen ja kateellinen.

Asioista keskusteleminen avoimesti on asia, jota tapahtuu aivan liian harvoin. Hyvin usein keskustelut koetaan jotenkin vaarallisiksi tai uhkaaviksi tilanteiksi. Miksihän puhuminen on joskus niin vaikeaa? Tahdon puutettako? Opittua sulkeutuneisuutta? Pakenemista? Rohkeuden puuttumista?

Rakkaus on hieno asia. Sen tunteminen antaa voimaa jaksaa raskaitakin hetkiä elämässä. Puhdistamalla sydämensä voi tuntea aidon rakkauden selkeästi. Vain kuuntelemalla voi kuulla. Katselemalla voi nähdä. Uskaltautumalla tuntemaan koko tunteiden kirjon voi tuntea paljon, oppia paljon. Rohkeutta hyväksyä tilanne juuri sellaisena kun se on. Lyhyesti : läsnäolo.

Mitä tapahtuukaan silloin kun kaksi ihmistä ovat samaan aikaan läsnä juuri siinä hetkessä? Oletko kokenut sen? Miltä se tuntui?

Väsymys painaa. Ehkä siinä on pitkä työviikko ja monenlaiset ajatukset elämästä. Kiitos Ystävät. Ilman teitä olisi paljon pimeämpää. Mansikkaa ja suklaata.

Harmaiden päivien ajatuksia

Mitä työnteko oikeasti on? Onko se sitä, että raataa kellokortin mukaisesti vähintään kahdeksan tuntia päivässä? Onko se aidosti ja oikeasti arvostettavaa työntekoa, jos työpäivän jälkeen ei jaksa enää mitään muuta, kuin lösähtää sohvalle tekemättä mitään ja hetken päästä kömpiä sänkyyn jaksaakseen taas seuraavana aamuna leimata kellokortin ajoissa... Eikö töiden jälkeen saa olla iloinen ja pirteä? Jotta ihminen voisi olla iloinen ja pirteä työpäivän jälkeen, täytyisi työpäivän olla juuri sellainen, ettei se ylitä yksilön voimavaroja. Mutta pitäähän sitä nyt olla aivan uuvuksissa töiden jälkeen! Muutenhan sitä on laiska! Vai miten se nyt olikaan....

Mikä ihan oikeasti tekee ihmisestä ahkeran ja millaista ahkeruutta yhteiskunnassamme arvostetaan? Miksi materiaalista on tullut tärkeämpää kuin aidosta huolempidosta ja välittämisestä ihmisten välillä?

Pienet hyvät asiat. Niistä rakentuu yllättävän suuri onni. Halaus. Niin pieni asia tuottaa suunnatonta iloa. Ainakin minulle. :)