Mitä työnteko oikeasti on? Onko se sitä, että raataa kellokortin mukaisesti vähintään kahdeksan tuntia päivässä? Onko se aidosti ja oikeasti arvostettavaa työntekoa, jos työpäivän jälkeen ei jaksa enää mitään muuta, kuin lösähtää sohvalle tekemättä mitään ja hetken päästä kömpiä sänkyyn jaksaakseen taas seuraavana aamuna leimata kellokortin ajoissa... Eikö töiden jälkeen saa olla iloinen ja pirteä? Jotta ihminen voisi olla iloinen ja pirteä työpäivän jälkeen, täytyisi työpäivän olla juuri sellainen, ettei se ylitä yksilön voimavaroja. Mutta pitäähän sitä nyt olla aivan uuvuksissa töiden jälkeen! Muutenhan sitä on laiska! Vai miten se nyt olikaan....
Mikä ihan oikeasti tekee ihmisestä ahkeran ja millaista ahkeruutta yhteiskunnassamme arvostetaan? Miksi materiaalista on tullut tärkeämpää kuin aidosta huolempidosta ja välittämisestä ihmisten välillä?
Pienet hyvät asiat. Niistä rakentuu yllättävän suuri onni. Halaus. Niin pieni asia tuottaa suunnatonta iloa. Ainakin minulle. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti