Ajatuksissa liikkuu usein paljon. Ehkä hyvin usein liikaakin. Pitäisi tehdä sitä, pitäisi hoitaa se, tehdä tuo ja päättää se... loputon lista ajatusten tulvaa. Kyllä siihen vähemmästäkin hukkuu, kun yksin yrittää säädellä sen valtavan vyöryn määrää.
Miksi me eksymme niin usein ajatustemme viidakkoon? Miksi tulee hetkiä, jolloin tuntuu siltä että väkisinkin meinaa painua pää kaiken sen ajatusvyöryn alle, eikä tiedä mitä tehdä...?
Entä jos pysähtyy. Ja vaan on. Voisiko sitä löytää itsestään sellaisen "avaimen", että osaisi sopivasti naksauttaa sitä, niin että voisi ja osaisi pysähtyä ja vaan olla. Antasi itselleen rauhan ja levon. Keräisi energiaa ja voimia. Opettelisi hyväksymään tilanteen, sellaisena kun se on. Ei se aina ole helppoa, tietää mitä pitäisi tehdä ja mihin suuntaan pitäisi mennä. Eikä se ole tarkoituskaan. Tarkoituksenahan on elää tässä hetkessä.... mutta kuinka moni elää niin? Siis ihan tässä hetkessä?
" Ainoa olemassa oleva voima piilee tässä hetkessä. Se on läsnäolosi voima. Heti kun huomaat tämän, oivallat myös, että sinä itse olet vastuussa omasta sisimmästäsi - ei kukaan muu- ja että menneisyys ei voi voittaa nykyhetken voimaa." - Eckhart Tolle
