Peili

Tarkastelemalla ympäristöään voi huomata monenlaista. Ympärillämme olevat tapahtumat vaikuttavat meihin tavalla tai toisella, mutta itse pystymme vaikuttamaan siihen kuinka paljon ja miten ne vaikuttavat.

Jos osaa kuunnella omia tuntemuksiaan oikealla tavalla, voi ympäristössä tapahtuvat asiat ottaa positiivisesti ihan realistisella tavalla, ilman että leijuu pilvissä tai kuvittelee ja elää haavemaailmassa. Yleisin kritiikki mitä ns. "positiivisesti" ajatteleva ihminen kohtaa, on se ettei katso asioita realistisesti, vaan katsoo kaiken vaan "paremmaksi" kuin onkaan. Mielestäni positiivinen ajattelu ei kuitenkaan ole tällaistä "pilvissä liitämistä", koska eihän positiivisesti ajateleva ihminen sulje asioiden negatiivisia puoli pois näkökulmastaan. En ainakaan minä. Positiivisen ajattelun näen ennemminkin olevan asioiden hyväksymistä sellaisenaan kun ne ovat ja ennen kaikkea, että näkee myös negatiivisten asioiden positiivisen vaikutuksen. Eihän ole tarkoitus tuijotella pelkästään negatiivisia asioita ja jumittaa niissä, vaan hyväksyä ne, oppia niistä ja tallentaa oppimansa vastaisuuden varalle tietona jota voi käytää tarpeen tullen.

Tarkkailemalla ympäristön reaktioita ja tapahtumia voi oppia hyvin paljon, sanomatta sanaakaan. Taas toisinaan luottamuksellisen keskustelun kautta voi saada kallisarvoista palautetta ja lisää tietoa asioista, joita ei ehkä heti ulkoisista merkeistä osaa tulkita. Luottamuksellisen keskustelun kanava on usein hyvin harvinainen ja vaikeasti tavoitettava, jota kannattaa arvostaa mikäli sellaiseen saa mahdollisuuden.

Keskusteleminen on aina ainutlaatuinen ja paljon antava oppimistilanne, mikäli molemmat osapuolet pysyvät avoimina ja vastaanottavaisina. Miksi me yleensä keskustelemme niin vähän asioista?

Katsotaanpa mitä saakaan aikaan...

pieni muutaman minuutin hengähdystauko. Kun sinulla oli aikaa (ja halua) tutustua teksteihini, voit jos haluat, testata mitä tapahtuu, kun teet seuraavan:

- hakeudu paikkaan jossa kukaan tai mikään ei pääse sinua häiritsemään.
- istu tuolille oikein mukavasti ja rennosti, hyvään asentoon.
- sulje silmäsi.
- hengitä syvään ja kuuntele vapaasti virtaavaa hengitystäsi vähintään kymmenen rauhallisen sisään ja uloshengityksen ajan. Älä estele hengitystä mitenkään vaan anna sen kulkea vapaasti.

Muuta ei tarvitse tehdä. Ainoastaan PYSÄHDYT ja HENGITÄT.

Mikäli toistat tämän lyhyen hengähdystauon useasti päivässä huomaat ehkä paremmin sen mitä tapahtuu. Mitä tapahtuu?

Lyhyesti

Tässä kaiken löhöilyn ja herkuttelun aikana tartuin kirjaan nimeltä "Ajaton viisaus" (kirjoittanut Wayne W. Dyer). Sieltä jäi hyvin vahvana mieleeni kolme sanaa: "Älä usko. Tiedä." Se sai minussa heräämään uusia ajatuksia siitä kuinka paljon uskommekaan asioita ilman, että todella tiedämme asiasta. Kuinka paljon uskallamme kyseenalaistaa ja tutkia sitä mihin uskomme? Mitä tapahtuisikaan, jos sen sijaan että vakaasti uskomme asioihin, alkaisimmekin todella tutkia kyseisiä asioita ja sitä kautta (nimenomaa kokemuksien kautta) myöskin tietäisimme asioista? Mitä pahaa voi tapahtua, jos tiedämme asioista, ennen kuin vakaasti ja hartaasti kuulutamme muille syvästi uskovamme johonkin?

Jostain syystä pidän hyvin paljon tuosta kolmisanaisesta lausahduksesta. Paljon.

Ensimmäinen

Nyt se on sitten pitkän harkinnan jälkeen aloitettu. Niin tämä blogi siis. Kauan olen jo miettinyt, että mielenkiintoa olisi kovastikin jakaa mielipiteitä ja ajatuksia ihmisten kanssa. Tänne olen suunnitellut päivittäväni ajatuksia elämästä, kokemuksista ja tilanteista joihin törmäilen matkallani. Otan mielelläni vastaan kommentteja ja mielipiteitä, joihin toki annan sitten oman kommenttini.
Vielä kerran tervetuloa Ajatuksien Verkkoon.