Kaikilla on haaveita ja unelmia, niin pitää ollakki. Niillä on suuri merkitys hyvinvointiin ja elämässä eteenpäin pääsemiseen. Hyvin usein ainut este haaveiden toteutumiselle on ihminen itse. Ja jos hieman vielä tarkennetaan, on kyseessä ihmisen sisällä oleva pelko.
Tieto epäonnistumisen mahdollisuudesta estää monia hienoja haaveita toteutumasta. On niin sanotusti "turvallisempaa" taivaltaa harmaata tuttua tietä (elämän arkea), kun ei ainakaan ole epäonnistunut yrityksessään. Tähän moni tyytyy, ajattelematta asiaa sen tarkemmin. Jokaisellahan on oikeus valita, mitä omalla elämällään tekee. Hyvä niin.
Mitä sitten voisikaan tapahtua, jos edes yrittäisimme tavoitella jotakin unelmaa, joka saa meidät hymyilemään kerta kerran jälkeen aina kun se ajatuksiin jostakin tulee? Mahtaisiko se värittää harmaata arkeamme edes hetken, jos tavoittelisimme tuota haavetta pelkän ajattelun lisäksi? Entä jos se onnistuisikin?
"Chances multiply if you grab them. "
(aforismi, jonka kirjoittajaa en tiedä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti