you are not given to the mind."
Pidän aforismeista ja sananlaskuista. Joskus ne piristävät päivää mukavasti. Toisinaan ne saavat uppoutumaan omiin kokemuksiin hyvin syvällisesti. Usein sitä jää ihmettelemään, kuinka jokin lyhyt lause voi sisältää asiaa niin paljon. Ajatuksien miljoonat haarat ja niistä jokaisesta haarautuvat miljoonat sivuhaarat tuottavat usein tiukkoja solmuja, joita on vaikea aukoa. Aforismit tuntuvat toimivan joskus kuin viidakkoveitsi, katkoen oksat jotta pääsisi eteenpäin...
Mitä yksinkertaisemmat säännöt, sitä yksinkertaisempi elämä. Voisiko sitä yleistää niin yksinkertaisesti? Onko elämän tarkoitus olla yksinkertaista? Miksi meille on kehittynyt niin monimutkainen ajattelemisen taito, jos se tuottaa meille hyvin usein ongelmia... vai onko kyse siitä että emme vielä hallitse tätä taitoa tarpeeksi hyvin?
Miksi toiset meistä eivät tunnu ajattelevan juuri mitään ja toiset ajattelevat liikaakin? Onko ajatuksen tasoilla kenties oma evoluutionsa, josta edellä mainitut ovat ovat "ketjun" osia? Jos näin on niin mihin tuo evoluutio johtaa...? Kuinka paljon on mahdollista kehittää ajatuksiaan? Entä oppia käsittelemään ja tulkitsemaan omia mielensä tuotoksia ja tulkintoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti