Tänään oli haasteellinen päivä. Mieli oli levoton. Tuntui siltä ettei mikään tuntunut rauhottavan sitä. Ei edes pitkä lenkki. Vaikka välillä juoksinkin, en löytänyt rauhaa. Sain äidiltä mustikoita. Se tuntui hyvälle. Perhe. Kuinka suuri voima siinä piileekään.
Harjoittelen tänään taas kunnioittamaan itseäni ja mieltäni. Hyväksyn levottomuuteni sellaisena kuin se on ja teen parhaani hoitaakseni levottomuutta sitä vaatimalla tavalla: olemalla tekemättä mitään. Lepäämällä. Sana lepo tuntuu jo helpottavan hiukan olotilaani. Nyt on juuri se aika, jolloin on taas mahdollisuus tutustua itseensä ja omiin tuntemuksiini.
Juuri tänään tuntuu haasteelliselta hyväksyä mielen levottomuus. Haaste. Otan sen vastaan. Harjoittelen. Hyväksyn. Lepään. Hengitän.
Huomenna on uusi päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti